08.14.00 Kirje jätetään postilaatikkoon Kuopion Puijonlaaksossa. Kuoressa on postimerkki, osoite ja ruudullinen paperi, jolle on kirjoitettu tervehdys tädille Jyväskylään. Matkaa on 130 kilometriä. Lanttusanomat aloittaa liveseurannan.

08.14.01 Kirje on laatikossa. Mitään ei tapahdu.

08.14.02 Edelleen laatikossa.

Ministeriön virkakunta on ehdottanut paperipostin jakelun harventamista, koska kirjeitä lähetetään yhä vähemmän. Ehdotuksen mukaan jakelupäiviä voitaisiin vähentää merkittävästi. Se, mitä merkittävä tarkoittaa, selviää parhaiten seuraamalla yhtä kirjettä alusta loppuun. Seuranta kestää arvion mukaan viisi vuotta ja kolme kuukautta, joten tämä juttu päivittyy tästä eteenpäin harvakseltaan.

08.14.03 Posti ilmoittaa, että kirje on "vastaanotettu". Tieto tulee tekstiviestinä. Viesti saapuu tädin puhelimeen, koska lähettäjän numero on kirjattu väärin.

Ensimmäinen viikko

Ti 20.10. Kirje on edelleen laatikossa. Postin mukaan seuraava noutopäivä on ensi kuun alussa. Postilaatikon edessä seisoo naapuri, joka tarkistaa omaa laatikkoaan. Hän sanoo, ettei odota mitään, mutta tarkistaa silti.

– Tapa on tapa. Ennen sieltä tuli lehti ja pankin kirje, nyt sieltä tulee jonkun toisen kirje, hän sanoo. – Eilen tuli tädin kirje. Se oli osoitettu Jyväskylään. En tiedä miksi se tuli minulle, mutta panin sen takaisin.

To 5.11. Kirje noudetaan. Lanttusanomat on paikalla, ja noutaja on Pertti Hakkarainen, joka on ajanut samaa reittiä kolmekymmentä vuotta. Hakkarainen kertoo, että ennen reitti ajettiin joka päivä ja nyt kerran kuussa. Hänen mukaansa uusi aikataulu on parantanut työtyytyväisyyttä merkittävästi.

– Ehdin nähdä maisemaa. Viimeksi sinne oli ilmestynyt kauppa. Kysyin, oliko se uusi, ja kassa sanoi, että on ollut kuusi vuotta.

Vuodet 2027–2029

Maaliskuu 2027. Kirje saapuu Kuopion lajittelukeskukseen. Lajittelukeskus on avoinna tiistaisin, ja saapumispäivä on keskiviikko. Kirje odottaa.

Joulukuu 2027. Kirje lajitellaan. Se päätyy pinoon, jossa on myös 4 100 muuta kirjettä Jyväskylän suuntaan. Pino odottaa kuljetusta. Kuljetus odottaa, että pino täyttyy.

Kesä 2029. Pino täyttyy. Viestintäpäällikkö Raija Salminen kertoo Postin puolesta, että tämä on järjestelmän toimintaperiaate eikä virhe.

– Kun kirjeitä on riittävästi, ne lähtevät. Se on tehokasta. Autoa ei ajeta turhaan, Salminen sanoo.

Kysymykseen, onko kirjeen hyödyllisyys sama, jos se saapuu kuusi vuotta myöhemmin, Salminen vastaa, että Posti ei arvioi sisältöä. Tätiä koskeva kysymys ohjataan asiakaspalveluun, jonka vastausaika on tällä hetkellä kahdeksan viikkoa.

Perillä

Marraskuu 2031. Kirje on Jyväskylässä. Lanttusanomat on paikalla, kun postinkantaja jättää sen laatikkoon. Täti on muuttanut vuonna 2028 Tampereelle, mutta uusi asukas ottaa kirjeen vastaan ja avaa sen, koska siinä on hänen kadunnimensä.

– "Hei täti, toivottavasti kuuluu hyvää. Terveisiä Kuopiosta", asukas lukee. – Ei kai tämä minulle ole?

Lähettäjä, Eila Tuovinen, on seuranta-aikana ehtinyt soittaa tädille kaksitoista kertaa, ja täti on vastannut joka kerta. Tuovinen sanoo, ettei kirjeessä ollut mitään kiireellistä. Hän halusi vain lähettää kortin.

– Sille oli kyllä hyvä syy. Halusin tehdä jotain käsilläni, hän sanoo. – Mutta ihan joka kerta en lähetä.

Seuranta päättyy. Kirje on kulkenut 130 kilometriä 5 vuodessa, 3 kuukaudessa ja 6 päivässä, mikä tekee keskinopeudeksi noin 0,003 kilometriä tunnissa. Ministeriön mukaan luku on odotusten mukainen.

Uusi asukas panee kirjeen jääkaapin oven magneetin alle.