Inarin joen rannalla lauantaiaamuna huuhdotusta hiekasta paljastunut, neljään vuoteen suurin löydetty kultahippu ehti olla tavallinen kesäloman kohokohta vain muutaman tunnin ajan. Jo perjantaina Suomen Kullanhuuhdontaliitto ilmoitti nostavansa löydön "kansallisen urheiluhistorian merkkipaaluksi" ja aloittavansa sille oman kunniagallerian valmistelun.
Löydön teki huuhdontaa harrastava Aropuron perhe, joka oli liikkeellä tavanomaisella kesälomareissullaan ilman kilpailullisia tavoitteita. Perheen isä kuvailee löytöä "ihan mukavaksi yllätykseksi", mutta liitto ei tyytynyt tähän tulkintaan. Pääsihteeri Erkki Palorinne vertasi hippua puheessaan suoraan maan menestyksekkäimpiin arvokisamitaleihin ja totesi, että "painoltaan ja merkitykseltään tämä asettuu samaan sarjaan kuin vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruus, vain hitaammin saavutettuna".
Ehdokkaita kunniagalleriaan
Liitto ilmoitti perustavansa hipulle pysyvän paikan tulevaan kunniagalleriaan, jonka sijainnista ei ole vielä päätetty, sekä harkitsevansa perheelle kunniajäsenyyttä huuhdontamaajoukkueessa, vaikka joukkuetta ei virallisesti ole olemassa eikä huuhdonta ole olympialaji. Palorinteen mukaan tämä ei ole este: "Moni laji on ollut olemassa käytännössä kauan ennen kuin sille perustettiin virallinen asema. Me ollaan vain siinä nyt hieman edellä."
Liiton historiankirjoitusvaliokunta, joka koostuu kolmesta jäsenestä ja kokoontuu tarvittaessa, aloitti saman tien hipun mittasuhteiden vertailun aiempiin löytöihin aina 1870-luvun Lemmenjoen kultaryntäykseen asti. Valiokunnan puheenjohtaja, eläkkeellä oleva maantiedon opettaja Kalevi Ruokonen, kertoo laatineensa löydöstä jo kaksisivuisen aikajanan, jossa se on merkitty samalle janalle Suomen itsenäistymisen ja ensimmäisen paikallisjunan kanssa. "Mittakaava on tietysti erilainen, mutta merkitys kansalliselle itsetunnolle on rakenteeltaan sama", Ruokonen sanoo.
Uutinen on herättänyt kiinnostusta myös huuhdontaharrastajien ulkopuolella. Paikallinen matkailuyrittäjä on jo tiedustellut liitolta, voisiko hippua käydä katsomassa järjestetyllä retkellä, ja liiton some-tili on saanut viikonlopun aikana enemmän seuraajia kuin edellisen kolmen vuoden aikana yhteensä. Palorinne pitää tätä osoituksena siitä, että laji on ollut aliarvostettu: "Olemme tienneet tämän koko ajan. Nyt sen tietävät muutkin."
Perhe ei osannut pyytää tätä
Aropuron perhe on suhtautunut kunnianosoitukseen hämmentyneenä. Perheen äiti kertoo, ettei kukaan heistä ole koskaan huuhtonut kultaa kilpaillakseen tai edustaakseen mitään, ja että alkuperäinen suunnitelma oli paistaa makkaraa ja palata kotiin ennen sadetta. Hän kertoo saaneensa liitolta jo kolme puhelua ja yhden ehdotuksen valokuvauksesta, jossa hippua pidettäisiin kahden käden varassa "samalla otteella kuin mitalia juhlapallilla". Perhe on toistaiseksi kieltäytynyt kuvauksesta, mutta suostunut lainaamaan hipun liiton syyskokoukseen esittelyä varten.
Naapurikylän kalastusseura on jo ehtinyt tiedustella liitolta, voisiko sen viime kesänä saama ennätyshauki päästä samaan kunniagalleriaan, mikäli sille löytyy riittävän vakuuttava vertailukohta historiasta. Palorinne ei sulje asiaa pois, mutta muistuttaa, että hakemukset käsitellään "saapumisjärjestyksessä, ei tunteella". Aropuron perhe puolestaan aikoo palata joelle ensi viikonloppuna, tällä kertaa ilman kameroita, jos se vain on liiton puolesta mahdollista.
