Katsomo ei enää taputa eikä huuda. Se heiluttaa kenkää. Kun Jokerit kärsi neljännen peräkkäisen tappionsa, osa kannattajista riisui tossunsa ja piti niitä ilmassa loppuottelun ajan – ele, jolla suomalaisyleisö on pitkään ilmaissut hiljaista epätoivoa äänekkäämmin kuin millään huudolla. Sunnuntaina ele oli katsomon oma keksintö. Maanantaiaamuna siitä oli jo tuote.
Ensimmäisenä liikkeelle ehti urheiluvälinekauppias Toivo Mäkiharju, jonka pieni liike areenan vieressä myi lauantain jälkeen loppuun koko varastonsa halpoja kumitossuja. "En osannut ennustaa tätä, mutta kun näin ensimmäisen asiakkaan ostavan kolme paria samalla kertaa, tajusin että jotain on meneillään", Mäkiharju sanoo. Hän tilasi maanantaina lisää tavaraa ja harkitsee jo omaa mallistoa: kevyempää, äänekkäämpää pohjamateriaalia, joka "heiluu näyttävämmin, mutta ei lennä liian pitkälle penkkiriviltä".
Konsultti opettaa oikean heilutustekniikan
Muutamassa päivässä ilmiön ympärille ehti syntyä myös asiantuntijapalveluita. Entinen aerobic-ohjaaja Paula Ryhtinen aloitti maksullisen verkkokurssin "Tehokas ja turvallinen kengänheilutus", jossa käydään läpi ranneliike, oikea etäisyys edessä istuvaan ja se, missä vaiheessa ottelua ele kannattaa aloittaa vaikutuksen maksimoimiseksi. Kurssi on myynyt Ryhtisen mukaan yllättävän hyvin, ja suurin osa ostajista on hänen mukaansa "ihan tavallisia perheitä, jotka halusivat tehdä siitä turvallisen koko katsomolle". Kysyttäessä, tarvitseeko kenkien heiluttaminen todella tekniikkaa, Ryhtinen vastaa vakavana: "Kaikki toistuva liike voi mennä pieleen ilman ohjausta."
Podcast-verkosto ehti julkaista aiheesta oman sarjansa jo tiistaina. Ensimmäisessä jaksossa haastateltiin kolmea eri sukupolven kannattajaa siitä, miten ele on muuttunut vuosien varrella, ja jakso päättyy juontajan toteamukseen, että "tämä on nyt oma lajinsa siinä missä jääkiekko". Mainostajia jaksolle löytyi ennen julkaisua enemmän kuin verkosto oli varautunut ottamaan vastaan.
Jokerien omasta fanikaupasta kerrotaan, ettei seura ole toistaiseksi tarttunut ilmiöön, vaikka pyyntöjä virallisesta heiluttelutossusta on tullut. Fanikaupan työntekijä Essi Vainiala sanoo asian olevan herkkä: "Emme voi myydä tuotetta, joka viestii tappiosta. Toisaalta emme voi myöskään jättää käyttämättä ilmiötä, josta kaikki puhuvat." Päätöstä ei ole tehty, mutta hän vahvistaa, että aihe on ollut esillä useammassa palaverissa kuin viikon otteluiden taktiikka.
Kannattaja Rauno Peltokangas, joka heilutti kenkäänsä ensimmäisenä iltana ilman sen kummempaa suunnitelmaa, seuraa kehitystä hämmentyneenä. "Otin kengän jalasta, koska en keksinyt muutakaan tapaa näyttää, ettei tämä enää naurata. En tiennyt, että siitä tulisi konsultointialaa." Hän aikoo silti jatkaa perinteen mukaisesti seuraavassakin kotiottelussa – ilman kurssia, ilman erikoismallistoa, samoilla arkikengillä kuin aina. "Toivottavasti ei tarvitse. Mutta jos tarvitsee, kenkä on jo valmiina."
Myös naapuriseurojen kannattajapiireissä ilmiötä seurataan tarkasti. Erään toisen SM-liigaseuran fanikerhon puheenjohtaja kertoo nimettömänä, että hänen kerhonsa harkitsee omaa versiota elkeestä, mutta on toistaiseksi jäänyt odottamaan tuloksia. "Emme halua kopioida, mutta jos joukkue häviää tarpeeksi montaa peräkkäin, katsotaan uudestaan." Hänen mukaansa suurin este ei ole into vaan logistiikka: kenkien mukaan ottaminen otteluun edellyttää, että ne uskaltaa myös riisua kesken pelin, eikä jokainen katsoja halua istua loppuottelu sukkasillaan.
Mäkiharjun kaupassa uusi tossuerä myytiin loppuun jo ennen viikonlopun ottelua. Hän ei osaa sanoa, jatkuuko kysyntä, jos Jokerit voittaa – ja toteaa samalla, ettei ole vielä ehtinyt miettiä, mitä myymälässä tehdään sillä varastolla, joka on tilattu jo seuraavaksi kuukaudeksi. "Toivon tietysti joukkueelle voittoja. Mutta jos niitä tulee, minulla on aika paljon kenkiä hyllyssä."