Suomi sai tällä viikolla ensimmäisen kotimaisen banaanisatonsa, kun entisen paperitehtaan raunioille rakennetun datakeskuksen hukkalämpö riitti kasvattamaan kuusi tonnia Cavendish-banaaneja. Samalla toteutui sana sanalta varoitus, jonka mukaan datakeskusbuumi voi tehdä Suomesta tekoälyajan banaanivaltion. Kukaan ei ollut kertonut varoituksen antajalle, että sitä oli luettava kirjaimellisesti.

– Professori sanoi, että Suomi voi muuttua banaanivaltioksi, ja me totesimme, että se on ainakin mahdollista rakentaa, sanoo kasvihuonepäällikkö Seija Rautalampi. – Meillä oli lämpöä, meillä oli tyhjää hallia ja meillä oli aikaa.

Lämpöä riittää, kysymyksiä ei

Datakeskus tuottaa rakennuksen ilmanvaihtoon noin 38 asteen lämpöisen ilmavirran, jota ei aiemmin ole kukaan halunnut. Kaukolämpöyhtiö kieltäytyi ottamasta sitä vastaan, koska sen hinta oli sopimuksessa kirjattu miinusmerkkisenä, ja kunta oli jo luvannut lämmön "tulevaisuuden hyödyntäjille", joita ei ollut määritelty.

Rautalammen mukaan banaaneille riitti lopulta kolme asiaa: lämpö, kosteus ja riittävän korkea katto. Katto oli jo valmiina, sillä paperikone oli aikanaan vaatinut sen. Kosteuden tuo vanha prosessivesilinja, joka on kulkenut hallin alla vuodesta 1974.

– Banaani on oikeastaan hyvin suomalainen kasvi, Rautalampi sanoo. – Se vaatii paljon, ei kiitä mistään ja kantaa hedelmää vasta kun on ehditty luovuttaa.

Kansainvälinen asema muuttuu

Satoa on jo kutsuttu kansalliseksi virstanpylvääksi. Ulkomaiset sijoittajat ovat kiinnostuneet, ja eräs keskieurooppalainen hedelmäjätti on ilmoittanut harkitsevansa "pohjoista tuotantokeskusta". Yhtiön edustajan mukaan Suomi on poliittisesti vakaa, sähkö on halpaa ja banaaneille on tilaa.

Kaikki eivät ole tyytyväisiä. Tutkija Heikki Närhi huomauttaa, että banaanivaltio-sanaa käytetään yleensä kehitysmaista, joissa suuryhtiö omistaa maan, satamat ja poliitikot.

– Meillä ei ole tässä mitään hätää, koska meillä suuryhtiö omistaa vain datakeskuksen, sähköverkon liitynnän ja kunnan kaavoituspäätökset, hän sanoo. – Banaanit ovat sinänsä viattomia.

Närhen mukaan keskustelussa on sivuutettu se, että perinteisessä banaanivaltiossa hedelmä vietiin maasta. Suomessa banaanit jäävät maahan, mutta samoin tekee myös suurin osa datakeskusten tuottamasta arvosta. Siitä jää paikallisille lähinnä lämpö.

Paikalliset ottivat tuotteen omakseen

Entisen paperikaupungin asukkaat ovat suhtautuneet sadon kanssa tyynesti. Kaupungin torilla banaanikilo maksaa 14,90 euroa, ja myyjän mukaan hinta pohjautuu "kotimaisuuslisään ja siihen, että kukaan ei tiedä, mitä tämä oikeasti maksaa".

– Ostin yhden, hän oli kuulemma kasvanut tehtaan vanhassa lastauslaiturissa, kertoo eläkeläinen Marja Kinnunen. – Hyvää oli. Vähän makeampaa kuin ulkomaalainen ja jotenkin pienempi. Pelkäsin, että se maistuisi palaneelta piiriltä, mutta ei.

Kunnanjohtajan mukaan kaupunki harkitsee banaanin ottamista osaksi kunnan tunnuskuvaa. Nykyisessä tunnuksessa on paperirulla, joka on kunnanjohtajan sanoin "enemmän muistoa kuin merkitystä". Päätöstä ei ole tehty, koska valtuuston jäsenet eivät ole päässeet sopuun siitä, kumpaan suuntaan banaanin tulisi käyrästyä.

Datakeskuksen operaattori on luvannut laajentaa toimintaa ananaksiin, jos seuraava palvelinsali valmistuu aikataulussa. Ananasta ei kuitenkaan ole vielä kukaan sanonut ääneen yhdessäkään strategiapaperissa, ja kunnan mukaan se on hyvä asia.

Banaanien lajittelussa käytetään tekoälyä. Se hylkäsi ensimmäisessä erässä 41 prosenttia sadosta "liian kotimaisina".