Helsingin yliopiston tutkijat kasvattivat neljän vuoden ajan bataattia helsinkiläispellolla ja onnistuivat. Kasvi, joka on tähän asti saapunut Suomeen ulkomailta, voi nyt aloittaa uransa kotimaisena. Lanttusanomien käsiin on päätynyt asiakirja, joka kertoo, mitä sille on tästä eteenpäin odotettavissa: ”Bataatin perehdytysopas, versio 1.2, vain sisäiseen käyttöön”.
Opas on kirjoitettu selvästi ihmiselle, joka on joskus itse aloittanut uuden työpaikan. Sävy on kannustava, mutta ei turhan lämmin.
Ensimmäinen päivä
Oppaan mukaan bataatin ensimmäinen päivä alkaa kello 7.00, jolloin kasvi ”istutetaan paikalleen ja sen annetaan tutustua maahan”. Perehdyttäjänä toimii pellon kokenein peruna, jonka kerrotaan tuntevan paikan ”kaikki kivet ja kolme eri lietelantaa”.
Kohdassa 2 annetaan käytännön ohjeet. Bataatin ei pidä ensimmäisenä päivänä ottaa puheeksi säätä, koska se on pellolla arka aihe. Sen sijaan suositellaan neutraaleja aloituksia, kuten ”onpa tämä multa vähän tiivistä” tai ”täällä on ollut hiljaista”.
– Suomalaiseen työyhteisöön sopeutuminen vie yleensä kolme kasvukautta, kertoo oppaan laatineen tutkijaryhmän agrologi Tuula Kalliomäki. – Ensimmäisenä kesänä ei sanota mitään. Toisena kesänä nyökätään. Kolmantena saa jo mainita, että lämmintä oli.
Lämmöstä pitävä kasvi, kylmästä kokenut maa
Oppaan suurin osio käsittelee bataatin suhdetta lämpöön. Bataatti on lämmöstä pitävä, ja sen odotetaan kärsivän syksyn ensimmäisistä hallayöstä. Opas ei kuitenkaan kehota valittamaan.
”Kylmän kohdatessa bataatti ei sano mitään”, kohdassa 4 neuvotaan. ”Se kääntyy sisäänpäin ja vaihtaa väriä. Tämä on täysin hyväksyttävää ja jopa toivottavaa. Jos väri vaihtuu keltaisesta ruskeaan, kasvi on integroitunut.”
Kalliomäki myöntää, että kohta on tutkijaryhmässä herättänyt keskustelua.
– Yksi kollega halusi lisätä siihen, että bataatilla on oikeus pyytää lisäpeitettä. Se jäi pois. Se ei olisi ollut oikea vaikutelma.
Sosiaaliset tilaisuudet
Opas varoittaa myös pellon epävirallisista tilaisuuksista. Syksyn sadonkorjuun jälkeen järjestetään perinteisesti perunankeitto, johon bataatti on oppaan mukaan ”kutsuttu mutta ei velvoitettu”.
”Vältä tilannetta, jossa seisot keittiön ovella ja katsot, kun muut aterioivat”, opas toteaa. ”Jos sinut keitetään, se on kunnia.”
Perunat ovat suhtautuneet tulokkaaseen pääosin hyvin. Pellon vanhin perunalajike, jonka nimeä ei opas kerro, on kuvattu oppaan liitteessä sanoilla ”pidättyväinen mutta oikeudenmukainen”. Kaalit ovat hiljaa. Lanttu on kieltäytynyt kommentoimasta, mutta sen kerrotaan seuranneen koetta huolellisesti.
Mitä tapahtuu, jos kasvi ei sopeudu
Viimeinen osio on lyhyt ja käsittelee tilannetta, jossa bataatti ei sopeudu. Opas toteaa, että tällöin ”kasvia ei pidä ottaa henkilökohtaisesti”. Syynä on useimmiten maaperä, ei kasvi. Suositus on, että bataatti siirretään toiseen palstaan, joka on samalla pellolla mutta kauempana kylmästä tuulesta.
Helsingin yliopiston mukaan tutkimus jatkuu ensi kaudella, kun kasvin sopeutumista seurataan viidettä vuotta. Tutkijat toivovat, että sinä aikana bataatti oppii pellon kielen. Siihen kuuluu yksi sana: ”joo”.
Kalliomäki ei halua arvioida, onnistuuko tulokas. Hän kuitenkin kertoo huomanneensa jotain viime viikolla, kun hän kävi tarkistamassa palstaa.
– Bataatti oli kasvanut pellon reunaan, aivan ojan viereen. Siellä se seisoi ja katsoi horisonttiin. Perunat ovat sanoneet, että se on meistä jo melkein yksi.
