Kun Suomen Tivoli ilmoitti lopettavansa toimintansa asiakaskadon ja rahoitusvaikeuksien vuoksi, moni kysyi samaa kysymystä: kuka tästä oikeastaan olisi voinut vastata, ja miksi kukaan ei tehnyt mitään ajoissa. Lanttusanomat päätti jäljittää vastuuketjun alusta loppuun. Reitti kulki neljän tahon läpi, eikä yksikään niistä lopulta tunnustanut olleensa se, jonka olisi pitänyt puuttua asiaan.
Lähtökohta oli yksinkertainen: yhtiön hallitus. Hallituksen puheenjohtaja Esko Rantanen kertoi, että strategiset päätökset tehtiin aina "yhteistyössä pääomistajan kanssa", eikä hallitus siksi ollut se taho, joka olisi voinut yksin kääntää kehitystä. Pääomistajaksi osoittautui pääkaupunkiseudulla toimiva sijoitusyhtiö, jonka salkunhoitaja Ville Kuisma puolestaan totesi, ettei sijoittaja puutu operatiivisiin päätöksiin, "koska se ei kuulu meidän rooliimme" – ja ohjasi kysymyksen takaisin hallitukselle, josta oltiin juuri siirrytty eteenpäin.
Kolmas kierros johti pesänhoitajalle
Koska hallitus ja rahoittaja viittasivat toisiinsa, seuraava luonnollinen osoite oli konkurssipesän pesänhoitaja Anna-Liisa Ojanperä. Hän muistutti, että pesänhoitajan tehtävä alkaa vasta konkurssin jälkeen eikä ulotu siihen, mitä olisi pitänyt tehdä ennen sitä. "Minun tehtäväni on selvittää, mitä on jäljellä, ei sitä, mitä olisi voitu estää. Ne ovat kaksi eri kysymystä, ja toinen niistä ei kuulu minulle", Ojanperä sanoi ja lisäsi, että samaa kysymystä oli hänelle esitetty jo kolmesti saman viikon aikana.
Ojanperä kuitenkin mainitsi sivulauseessa, että yhtiön sisäisessä sähköpostijärjestelmässä olisi pitänyt olla kansio nimeltä "Riskiarviot 2024–", jonne asiaan liittyvät muistiot oli tarkoitus koota. Kansio löytyi, mutta se oli tyhjä. Yhtiön entinen talousjohtaja, joka pyysi nimeään ei julkaistavaksi, kertoi puhelimitse muistavansa kansion olemassaolon mutta ei sitä, kenen vastuulla sen täyttäminen olisi ollut. "Se oli varmaan tarkoitus täyttää myöhemmin. En osaa sanoa, kenen piti muistaa se."
Kalustonkaan myynti ei tuonut vastauksia
Kun rahaa alkoi loppua, yhtiö yritti myydä osan laitteistostaan kattaakseen velkoja. Myyntiä hoitanut huutokaupoittaja Jarno Peltoniemi kertoo, että kauppa eteni hitaasti, koska ostajat kyselivät laitteiden huoltohistoriaa tarkemmin kuin yhtiö pystyi dokumentoimaan. "En ottanut kantaa siihen, kuka olisi voinut estää tämän. Minä vain yritin saada karusellin kaupaksi", Peltoniemi sanoo. Kauppa toteutui lopulta osittain, mutta summa jäi kauas veloista.
Lanttusanomat kysyi asiaa myös alan etujärjestöltä, Suomen Huvipuisto- ja Elämyspalveluyhdistykseltä, joka totesi seuraavansa "toimialan yleistä kehitystä" muttei yksittäisten yritysten sisäisiä päätöksiä. Yhdistyksen toiminnanjohtaja lupasi palata asiaan, kun hallitus on ehtinyt käsitellä sitä seuraavassa kokouksessaan, jonka ajankohtaa ei vielä ollut sovittu.
Neljän puhelun ja yhden tyhjän kansion jälkeen vastuuketju oli kiertänyt takaisin lähtöpisteeseensä. Rantanen, kun hänelle kerrottiin pesänhoitajan, salkunhoitajan ja huutokaupoittajan vastauksista, oli hetken hiljaa. "Kuulostaa siltä, että kaikki tekivät juuri sen, mikä heille kuului", hän sanoi lopulta. "Ehkä kukaan ei sitten ollutkaan väärässä." Hän ei osannut sanoa, kuka tässä tapauksessa oli oikeassa.
Kansio löytyi lopulta uudelleen
Viikkoa myöhemmin entinen talousjohtaja soitti Lanttusanomiin oma-aloitteisesti ja kertoi muistaneensa asian tarkemmin: "Riskiarviot 2024–" -kansiota oli itse asiassa täytetty, mutta sen sisältö oli siirretty toiseen, nimeltään "Riskiarviot 2024– (varmuuskopio)", kun alkuperäinen kansio alkoi täyttyä. Varmuuskopiokansio löytyi, mutta sekin osoittautui tyhjäksi – siirto oli jäänyt kesken, ja alkuperäinen sisältö oli sillä välin korvattu tyhjällä pohjalla, jota kukaan ei ollut vielä ehtinyt täyttää uudelleen.
Ojanperä totesi asian kuultuaan, ettei löydös muuta konkurssipesän selvitystä miksikään, koska pesänhoitajan tehtävä koskee edelleen vain tulevaa eikä mennyttä. Hän kuitenkin lupasi liittää havainnon "yleiseksi huomioksi" loppuraporttiin, ilman että se kohdistuisi kehenkään nimettyyn tahoon. Rantanen kommentoi uutta tietoa lyhyesti: "En tiennyt varmuuskopiosta. Mutta jos sekin oli tyhjä, niin ehkä tämä tosiaan oli vain huono tuuri." Hän ei täsmentänyt, tarkoittiko hän kansiota vai koko yhtiön loppuvuosia.
