Sivulla 14 on lause, joka kehottaa tarkistamaan tarjouspyynnön luonnoksen vielä kerran, "ettei toimittajan nimi ole päässyt mukaan edes vahingossa". Lause löytyy Läntisen Suomen hankintarenkaan sisäisestä ohjeesta, jonka Lanttusanomat sai käsiinsä ja joka on kiertänyt kuntien ja seurakuntien hankintayksiköissä jo vuosia. Ohjeen virallinen nimi on Tarjouspyynnön tarkkuusopas, ja se selittää kohta kohdalta, miten avoin kilpailutus kirjoitetaan niin, että se tuottaa täsmälleen yhden mahdollisen voittajan.
Menetelmä ei perustu toimittajan mainitsemiseen vaan sen välttämiseen mahdollisimman taidokkaasti. Oppaan mukaan tuotteen ominaisuudet kannattaa listata siinä järjestyksessä ja niillä mittayksiköillä, joita valmistaja itse käyttää esitteissään. Painorajaksi ei aseteta pyöreää lukua, vaan sitä, mikä juuri ja juuri sulkee pois kilpailevan mallin. Väriä ei mainita, mutta "huoltoystävällinen tummansininen pinnoite" mainitaan kahdesti eri kohdissa liitettä.
"Kun lukee tarjouspyynnön, tietää yleensä jo etukäteen, kenen kone pihalle ajaa", sanoo pientä konepajaa Hämeessä pyörittävä yrittäjä Miro Salonpää. Hän on viiden vuoden aikana jättänyt yhdeksän tarjousta julkisiin kilpailutuksiin ja voittanut yhden - kunnan, joka oli unohtanut liittää tarkkuusoppaan mukaisen liitteen mukaan. Salonpää säilyttää hylätyt tarjouksensa mapissa, jonka väliin hän on liimannut post-it-lapun jokaisen kohdan viereen, jossa vaatimus muuttui juuri sen verran, että hänen koneensa putosi rajan väärälle puolelle.
Opas ei ole minkään yksittäisen kunnan tuote, vaan seitsemän kunnan ja kolmen seurakuntayhtymän yhdessä rahoittaman hankintarenkaan sisäinen työkalu, jota päivitetään kaksi kertaa vuodessa. Uusin versio sisältää kokonaan uuden luvun otsikolla "Vertailuhinnan asettaminen", jossa neuvotaan pyytämään epävirallinen hintatieto halutulta toimittajalta ennen tarjouspyynnön julkaisua, jotta lopullinen hintakatto voidaan asettaa "markkinatilannetta vastaavaksi". Ohjeessa tätä ei kutsuta ennakkotiedusteluksi vaan "tarvekartoituksen tarkentamiseksi".
Kilpailutus, joka kilpailee vain itsensä kanssa
Hankintarenkaan konsultoinnista vastaava Tuula Ikävalko ei näe ohjeessa mitään ongelmallista. "Meidän tehtävämme on varmistaa, että kunta saa juuri sen laitteen, joka sopii sen tarpeisiin. Jos tarve sattuu vastaamaan yhtä tiettyä mallia erityisen tarkasti, se kertoo hyvästä tarvekartoituksesta, ei kilpailun kaventamisesta." Ikävalko huomauttaa, että kaikki kolme tarjousta, jotka viimeisimpään kilpailutukseen saapuivat, täyttivät muodollisesti kaikki kriteerit - kaksi niistä vain sattui olemaan neljä prosenttia yli asetetun enimmäispainon.
Oppaassa on oma lukunsa myös perusteluteksteille, joilla hylätyt tarjoukset selitetään jälkikäteen. Malliteksti kehottaa viittaamaan "kokonaistaloudelliseen edullisuuteen" ja välttämään yksittäisten kriteerien erittelyä, koska "yksityiskohtainen perustelu altistaa päätöksen tarpeettomalle tulkinnalle". Yhdessä liitteen esimerkkilauseessa hylätyn tarjoajan painoylitys kuvataan "merkittäväksi poikkeamaksi tarpeesta", kun taas voittaneen tarjoajan identtinen mitta on "tarpeen mukainen".
Julkisten hankintojen tutkimukseen erikoistunut yliopistonlehtori Antero Kettula pitää ilmiötä tuttuna mutta silti kiinnostavana juuri siksi, ettei siihen tarvita vilppiä. "Kukaan ei valehtele missään vaiheessa. Jokainen rivi täyttää lain kirjaimen. Ongelma syntyy vasta, kun rivit ladotaan peräkkäin juuri oikeassa järjestyksessä - ja siihen järjestykseen on nyt olemassa opas."
Salonpää on lukenut tarkkuusoppaan itsekin, sen jälkeen kun kollega lähetti hänelle kuvakaappauksen. Hän sanoo suunnittelevansa seuraavaa tarjoustaan oppaan pohjalta: hän aikoo kirjoittaa oman koneensa kuvauksen niin tarkasti, ettei kukaan muu kone enää sovi siihen. "Sitten katsotaan, kumpi ehtii ensin julkaista tarjouspyynnön."
