Suomen Canberran-suurlähetystön videot ovat levinneet maailmalle sellaisella vauhdilla, ettei kukaan ole pystynyt todistamaan niiden olemassaoloa omalla vastuullaan. Lähetystö on ilmoittanut, että videot "syntyivät", mutta ei sitä, kuka ne synnytti.

Ulkoministeriön mukaan asiaa on selvitetty tiistaista asti. Selvitys on edennyt kolme kerrosta alaspäin ja yhden sivuun.

Ensimmäinen ovi

Lähetystön vastaanotossa Canberrassa asiaa kommentoi vahtimestari Pentti Rautiainen, joka on ollut talossa yhdeksän vuotta.

– Minä vain avaan ovet. Joku tuli aamulla sisään kamera kädessä ja sanoi, että tämä on kuulemma sovittu. En kysynyt keneltä. Ei täällä kysytä, jos on kamera ja kravatti.

Rautiaisen mukaan kravatti oli kuitenkin lainattu. Hän ei muista keneltä.

Suurlähettiläs ei ollut paikalla

Suurlähettiläs on kertonut Ylelle kommentoivansa videoita mielellään, mutta ei omina videoinaan. Hänen mukaansa nauhoituspäivänä hän oli "asiallisesti poissa", eli vastaanotolla, jonka ohjelmaan ei kuulunut mitään kuvattavaa.

– Minä en ole tämän ketjun alku enkä loppu. Olen ketjun keskivaiheilla, jossa asiat tapahtuvat minulle tiedoksi, suurlähettiläs sanoi.

Lähetystön viestintäsihteeri puolestaan kertoi, että julkaisuoikeudet olivat tilanneet "joku Helsingistä". Helsingissä asiaa pidettiin Canberran omana asiana. Canberrassa asiaa pidettiin Helsingin ohjeistuksen tulkintana.

Ketju lyhenee

Ulkoministeriön tietojen mukaan videoiden julkaisuun johtanut päätös on tehty jossain seuraavista kohdista:

  1. Lähetystön sisäisessä viestiryhmässä, jonka jäsenistä kolme on jo vaihtanut työpaikkaa.
  2. Ministeriön viestintäyksikön kokouksessa, jonka pöytäkirjaa ei ole löytynyt, koska pöytäkirjan kirjaaja oli lähetystössä.
  3. Australialaisessa tuotantoyhtiössä, joka kiistää tehneensä mitään, mutta lähetti laskun.
  4. Ei missään.

Ministeriön kehitysjohtaja Marjatta Kuusela korosti, että vaihtoehto neljä on virallisesti kaikkein todennäköisin.

– Jos kukaan ei ole päättänyt, kukaan ei ole voinut päättää väärin. Se on hallinnollisesti hyvin siisti lopputulos, Kuusela sanoi.

Kuka omistaa pensasaidan

Asiaa selvittämään on pyydetty myös lähetystön kiinteistöstä vastaava yhtiö. Sen asiakaspalvelija kertoi, että pensasaita kuuluu rakennukselle, rakennus kuuluu Suomen valtiolle ja valtio kuuluu, hänen tietääkseen, kaikille.

– Silloin se on käytännössä sellaisten ihmisten vastuulla, jotka eivät ole vielä saaneet asiasta tietoa, hän sanoi.

Suomalaisen ammattiliiton edustaja huomautti, että lähetystön henkilökunta ei ole saanut videoista mitään korvausta, vaikka ne ovat tuottaneet enemmän näkyvyyttä kuin yksikään edellinen kampanja. Liitto vaatii, että vastuun puute otetaan huomioon myös palkkauksessa.

– Jos kukaan ei vastaa, kukaan ei voi myöskään saada palkkaa, liiton edustaja sanoi. – Me haluamme olla johdonmukaisia.

Maailma ei jää odottamaan

Videoiden katselukerrat ovat sillä välin ylittäneet kaikki odotukset. Eräässä niistä lähetystön puutarhuri leikkaa pensasaitaa, ja kommenttiosiossa pensasaitaa on ylistetty useammalla kielellä kuin Suomen virallisessa ulkopoliittisessa selonteossa on koskaan käytetty.

Suomen lähetystön konsuliyksikkö on saanut päivässä 4 000 viestiä, joista suurin osa kysyy, voiko puutarhurin tavata. Konsuliyksikön mukaan sitä ei voida järjestää, koska puutarhuri on lomalla ja hänen työnantajansa on epäselvä.

Puutarhurin palkkaa ei maksa lähetystö vaan Canberran kaupunki, joka ei tiedä, miksi sen nimissä leikataan Suomen aitaa. Kaupungin edustaja on pyytänyt Suomea ottamaan videoista vastuun.

Suomi on pyytänyt kaupunkia ottamaan vastuun pensasaidasta.

Rautiainen jatkaa työtään ovella. Hän kertoo, että eilen joku tuli sisään kamera kädessä ja sanoi, että tämä on kuulemma sovittu. Hän päästi hänet sisään.